2.1.1 Euroopan unionin kiertotalouspaketti
Suomen Pakkausyhdistys järjesti ympäristökonferenssin, jonka ensimmäinen puhuja oli EUROPENin (The European Organization for Packaging and Environment) toimitusjohtaja Virginia Janssens. Hän esitteli Euroopan Unionin kiertotalouspaketin päämäärät ja määrälliset kierrätystavoitteet. Pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi koskee sekä pakkauksia että niiden hävittämistä elinkaaren lopussa.
Pakkausten kierrätyksen vähimmäistavoitteet kiertotalouspaketissa
Euroopan Unioni on asettanut tavoitteet, ja jäsenvaltiot päättävät paikallisesti toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Osalla jäsenvaltioista on erilaisia toimivia ratkaisuja, jotka sopivat paikalliseen kulttuuriin. Esimerkiksi pantillinen pullo- ja tölkkikeräys on Suomessa vakiintunut ja toimii hyvin. Euroopan Unionin tasolla varmistetaan, ettei paikallisiin säädöksiin liity esimerkiksi tuontirajoituksia.
Kiertotalouspaketti sisältää myös laajennetun tuottajavastuun (Extended Producer Responsibility), joka koskee yritysten tuotteista aiheutuvan jätteen käsittelyn kustannuksia. Yritykset vastaavat osaltaan kustannuksista, joilla varmistetaan EU:n tavoitteiden saavuttaminen, eli keräys-, kuljetus-, käsittely-, tiedonkeruu- ja raportointikustannuksista. Osa suurista yrityksistä on sitoutunut vapaaehtoisesti muun muassa resurssien tehokkaaseen käyttöön, kierrätettävyyteen ja uusiomateriaalien käyttöön.
Muovipakkauksiin liittyy myös EU:n muovistrategia. Sen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki muovipakkaukset ovat joko uudelleenkäytettäviä tai voidaan kierrättää kustannustehokkaasti.
Mielestäni suunta on tervetullut. Aiemmin paine on tullut asiakkailta, ja ympäristöystävällisyys on edelleen osa yritysten markkinointiviestintää, mutta tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikkien on toimittava samojen periaatteiden mukaan. Ihanteellinen tilanne olisi, ettei kuluttajan tarvitse itse ottaa selvää tuotteiden ja pakkausten materiaaleista tai alkuperästä, vaan kaikki olisi vastuullisesti tuotettua.
2.1.2 Zero Waste − materiaalihävikkiä vastaan
Yksi kiertotalouden periaatteista on materiaalin säästeliäs käyttö. Aaltopahvi tehdään uusiutuvasta raaka-aineesta, mutta kaikki tuotantovaiheessa yli jäävä materiaali kuluttaa luonnonvaroja, kun se valmistetaan ja kuljetetaan ensin raaka-aineena, sitten aaltopahviarkkeina ja tehtaalta suoraan kierrätykseen.
Suomalaissyntyinen Timo Rissanen on puhunut vaatetusteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista jo yli kymmenen vuotta. Rissanen työskentelee apulaisprofessorina New Yorkissa Parsons School of Designissa. Hän on yksi Zero Waste Fashion Design -koulukunnan edustajista, jotka pyrkivät kaavoittamaan vaatteet niin, ettei kappaleiden väliin jää hukkakangasta. Samaa filosofiaa voidaan soveltaa myös pakkausten suunnitteluun valitsemalla sellainen rakenneratkaisu, josta jää tuotannossa mahdollisimman vähän roskaa. Rissanen puhuu kierrätyksestä, materiaalihävikistä ja verkkokaupan kuljetusten aiheuttamista saasteista Helsingin Sanomien haastattelussa. (Sykkö 2018.)
Materiaalihävikin vähentäminen on yksi näkökulma rakenteen muotoiluun käytettävyyden, kestävyyden, lavautuvuuden ja tuotantotapojen ohella.
Anniina Nurmi on kirjoittanut Vihreät vaatteet -blogissa Zero Waste -suunnittelusta 15.10.2010 täällä.
Ylipakkaamisesta ja pakkausten ympäristövaikutuksista puhutaan paljon. Elintarvikepakkausten ilmastovaikutuksia tutkittaessa on havaittu, että pakkauksen valmistuksen vaikutus on suhteellisen pieni, mutta oikealla pakkauskoolla ja riittävillä säilytysominaisuuksilla voidaan vähentää ruokahävikkiä, jonka vaikutus on merkittävämpi. MTT:n raportin (2011) mukaan ”Pakkausten valmistuksen ja jätehuollon osuus tuote- ja pakkausjärjestelmien elinkaaren aikaisista ympäristökuormituksista oli useimmiten alle 5 %. Ilmastovaikutuksista pakkausten osuus oli joissain tapauksissa vain 2 % koko tuote-pakkausjärjestelmän vaikutuksista. Myös rehevöittävissä ja happamoittavissa päästöissä pakkausten osuus oli samaa suuruusluokkaa.” Kotitalouksien ruokahävikin ilmastovaikutukset olivat 0–26 %. Raportin loppuyhteenvetona todetaan: ”Näin ollen pakkaussuunnittelussa pystytään parhaiten vähentämään happamoittavia ja kasvihuonepäästöjä pyrkimällä kuluttajilta syntyvän hävikin minimointiin, esimerkiksi pyrkimällä valitsemaan pakkausmateriaaleja ja -muotoja, jotka mahdollistavat hyvän suojaavuuden ja tyhjennettävyyden, suunnittelemaan ulkomuodon siten, että pakkaus tavoittaa ja houkuttelee tuotteen potentiaalisia ostajia sekä valitsemaan tuotteelle pakkauskokoja, jotka sopivat kohderyhmien tarpeisiin.”(Silvenius, Katajajuuri, Koivupuro, Nurmi, Virtanen, Grönman & Soukka 2011.)
2.1.3 Vastuullista pakkaamista
Maaliskuussa 2018 Suomen Pakkausyhdistys järjesti Pakkaus ja kuluttaja -seminaarin, jossa käsiteltiin kuluttajatrendejä, verkkokauppaa ja kuluttajatestausmenetelmiä pakkausten näkökulmasta, esiteltiin esimerkkejä tutkimustiedon hyödyntämisestä pakkaussuunnittelussa sekä puhuttiin kuluttajansuojalainsäädännöstä.
Seminaarin alussa kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling kertoi kuluttajien terveiset pakkausten suunnittelijoille. Monikielisyyden takia keskeiset pakkausmerkinnät olisi hyvä olla tekstin sijaan symboleilla. Pakkauksiin toivotaan parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjen lisäksi myös selkeitä, standardisoituja kierrätysohjeita. Mikäli pakkaus koostuu useammasta materiaalista, ne olisi hyvä olla helposti erotettavissa toisistaan. The Guardianin artikkelissa on esimerkkinä amerikkalainen perunalastupussi, joka koostuu yhteensä jopa seitsemästä folio- ja muovikerroksesta. Tällainen pussi on kevyt, säästää tilaa kuljetuksessa ja hyllyssä, ja siihen saadaan miellyttävä painatus. Sitä ei kuitenkaan voi kierrättää muuten kuin käyttämällä valmistusmateriaalina käsitöissä, kuten lompakoissa. (Wu 2014.)
Markkinointia lapsille
Pakkaukset ovat yrityksille merkittävä offline-media, joten pakkaussuunnittelijoilta toivotaan samanlaista vastuullisuutta kuin markkinoinnilta yleensä. Beurlingin mukaan lapsille markkinoitavat elintarvikkeet ovat monesti epäterveellisempiä kuin saman tuoteryhmän muut tuotteet. Pakkauksista tehdään houkuttelevia värien, kuvien ja erilaisten hahmojen avulla. Ne on yleensä myös sijoitettu kauppojen hyllyihin alas lasten ulottuville.
arkista muotoilua 