4.1 Mitä muotoilu on?
Kirjansa Frame Innovation: Create New Thinking by Design (2015) kolmannessa luvussa Kees Dorst toteaa muotoilusta käsitteenä seuraavasti:
- Muotoilu on muutakin kuin kauniiden esineiden suunnittelua.
- Muotoilukäytännöt tarjoavat vaihtoehtoja perinteiselle ongelmanratkaisulle.
- Muotoilu on strategista, tarkoituksellista ja harkittua työtä sattumanvaraisten ideoiden sijaan.
- Parhaissa muotoilijoissa analyyttinen ajattelu yhdistyy aitouteen ja leikkisyyteen.
- Muotoilua tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti.
- Ei ole pelkästään hyvää muotoilua.
Ongelmanratkaisutapoja
Dorst vertailee muotoilijoiden päättelytapaa kolmeen perinteiseen ongelmanratkaisutapaan, deduktioon, induktioon ja abduktioon:
Deduktio: mikä + miten = ?
Deduktiivisessa päättelyssä osatekijät (mikä/mitkä) ovat tiedossa, samoin niiden vuorovaikutus (miten). Deduktio on päättelytavoista kaikkein varmin. Dorst käyttää esimerkkinä planeettoja, joiden liikeradat ja suhteet toisiinsa tiedetään. Aiempien havaintojen perusteella voidaan päätellä, missä tietty planeetta tulee olemaan tietyllä hetkellä. (Dorst 2015, 45–46)
Induktio: mikä + ? = lopputulema
Planeettaesimerkissä induktiivinen päättely perustuu siihen että tiedetään osatekijät, eli planeetat ja voidaan todeta niiden liikkeet iltataivaalla. Jos ei vielä tiedettäisi painovoiman lakeja, jotka hallitsevat planeettojen liikkeitä, voitaisiin kuvata liikkeet tarkasti ja pyrkiä määrittelemään kaavat planeettojen liikkeissä suhteessa toisiinsa. Fysiikan lakien laatiminen on pohjimmiltaan luovaa työtä. (Dorst. 2015, 47)
Abduktio: ? + miten = lopputulema
Perinteisessä kokemukseen perustuvassa abduktiossa tiedetään lopputulos, joka halutaan saavuttaa, sekä aiemmin omaksuttu malli joka auttaa saavuttamaan halutun lopputuleman. (Dorst. 2015, 48)
Muotoiluabduktio: ? + ? = lopputulema
Muotoiluabduktiossa tiedetään aluksi vain jotain halutun lopputuloksen luonteesta. Haasteena on selvittää ”mitä” uutta luodaan, kun ei vielä tiedetä ”miten”, eli ei ole valittu tiettyä toimintamallia lopputuloksen saavuttamiseen. ”Mitä” ja ”miten” ovat riippuvaisia toisistaan, joten niitä kehitetään rinnakkain ja vaihtoehdot testataan yhdessä. (Dorst 2015, 49.)
4.2 Kokeileva materiaalilähtöinen muotoilu
Usein työpäivien aikana ja vapaa-ajalla tulee mieleen joku rakenneratkaisu, joka ei sovellu sillä hetkellä työn alla oleviin toimeksiantoihin. Saatan piirtää nopean luonnoksen muistikirjaan tai -lappuun siltä varalta, että ajatukselle on myöhemmin käyttöä. En yleensä vie näitä ajatuksia pidemmälle, vaan jätän ne pöytälaatikkoon odottamaan sopivaa hetkeä.
Tämän opinnäytetyön puitteissa tekemäni kokeilut ovat arvokkaita juuri siksi, että ne eivät jää pelkän nopean piirustuksen tasolle, vaan testaan niitä käytännössä. Mikäli rakenteen tekeminen ja taittelu tuntuu liian monimutkaiselta, se jää pelkäksi kokeiluksi. Jos taas rakenne vaikuttaa kehityskelpoiselta, voin jalostaa sitä pidemmälle ja miettiä, kuinka sitä voisi hyödyntää tuotepakkauksessa. Vaikka rakennekokeilu ei pääse jatkoon, kokeilu ei ole hyödytön, koska saan siitäkin arvokasta tietoa suunnittelutyöhön.
Aaltopahvipakkausten mallintaminen on siitä kiitollista, että jo ensimmäisissä malleissa voidaan käyttää oikeaa materiaalia, vaikka työstötekniikka on eri. Mallinnusvaiheessa leikkaamiseen käytetään veistä, sarjatuotantokappaleet leikataan stanssaamalla. Stanssatessa leikkausterien vieressä olevat kumit painavat aaltopahvia hieman kasaan, ja leikkausjälki on siistimpi, kun terä leikkaa ylhäältä alaspäin, eikä sivuttain. Malleissa on kuitenkin alusta asti oikea paino, muoto, mittasuhteet ja materiaalin tuntu.
Suunnittelutoimeksiannossa rakenteen valintaan vaikuttavat pakkauksen koko, toimituserän koko, pakattava tuote (elintarvike, sähkölaite, lasipullo jne.), kuljetuslavan mitat sekä asiakkaan käyttämä pakkausmenetelmä. Osa tuotteista pakataan koneellisesti, osa käsin. Koneellista pakkaamista varten pakkaukset toimitetaan aihioina, jotka liimataan pakkauslinjalla. Keskusliikkeissä varastoautomaatio asettaa myös reunaehtoja myyntierä- ja kuljetuspakkauksille.
4.3 Muotokokeiluja aaltopahvista
Aihe
Opinnäytetyön aihe on kypsynyt viimeisen vuoden aikana, kun olen suunnitellut pakkausten rakenteita työkseni päivittäin. Onko paras pakkaus suljettu laatikko, jonka kyljessä on kuva sen sisällä olevasta tuotteesta? Usein rakennesuunnittelijan paras taidonnäyte on laatikon sisäosa, jolla tuote lukitaan paikoilleen. Kuluttaja näkee sen vasta avattuaan pakkauksen. Pakkauksen rakenteella voidaan vaikuttaa myös käytettävän materiaalin vahvuuteen ja hävikkiin.
Toteutus
Teen erilaisia muotokokeiluja aaltopahvista. Tarkoituksena on löytää pinoutuvia rakenteita, joita on mahdollista jalostaa edelleen pakkauksiin. Samalla pyrin avaamaan muotoiluprosessia, vaikka prosessi sanana luo mielikuvan jostain vaiheittain etenevästä tapahtumaketjusta, jota muotoilijan työ ei useinkaan ole.
Opinnäytetyöni on materiaalilähtöistä muotoilua, koska se on rajattu aaltopahvirakenteisiin. Teen mallit ruskeasta aaltopahvista joka on valmistettu sataprosenttisesti kierrätyskartongista. Työni on muotoilututkielma, jossa fyysisten mallien avulla kokeillaan erilaisia ratkaisuja ja niistä johdetaan edelleen uusia rakenteita.
Artikkelissaan Material Driven Design (MDD): A Method to Design for Material Experiences (2015) Elvin Karana, Bahareh Barati, Valentina Rognoli ja Anouk Zeeuw van der Laan esittävät, että materiaalilähtöisen muotoilun tulisi keskittyä kokemukseen. Ei pitäisi määritellä materiaalia ainoastaan sen perusteella mitä se on, vaan sen mukaan mitä se tekee, ilmentää ja saa meidät tekemään. Aaltopahvista voidaan tehdä rakenteita joiden osat limittyvät ja loksahtavat paikoilleen. Siten aaltopahvimateriaaliin liittyvä kokemus on erilainen kuin esimerkiksi muovikalvon.
arkista muotoilua 