Suomen Pakkausyhdistys järjesti ympäristökonferenssin, jonka ensimmäinen puhuja oli EUROPENin (The European Organization for Packaging and Environment) toimitusjohtaja Virginia Janssens. Hän esitteli Euroopan Unionin kiertotalouspaketin päämäärät ja määrälliset kierrätystavoitteet. Pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi koskee sekä pakkauksia että niiden hävittämistä elinkaaren lopussa.

Pakkausten kierrätyksen vähimmäistavoitteet kiertotalouspaketissa

Pakkausten kierrätystavoitteet

Euroopan Unioni on asettanut tavoitteet, ja jäsenvaltiot päättävät paikallisesti toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Osalla jäsenvaltioista on erilaisia toimivia ratkaisuja, jotka sopivat paikalliseen kulttuuriin. Esimerkiksi pantillinen pullo- ja tölkkikeräys on Suomessa vakiintunut ja toimii hyvin. Euroopan Unionin tasolla varmistetaan, ettei paikallisiin säädöksiin liity esimerkiksi tuontirajoituksia.

Kiertotalouspaketti sisältää myös laajennetun tuottajavastuun (Extended Producer Responsibility), joka koskee yritysten tuotteista aiheutuvan jätteen käsittelyn kustannuksia. Yritykset vastaavat osaltaan kustannuksista, joilla varmistetaan EU:n tavoitteiden saavuttaminen, eli keräys-, kuljetus-, käsittely-, tiedonkeruu- ja raportointikustannuksista. Osa suurista yrityksistä on sitoutunut vapaaehtoisesti  muun muassa resurssien tehokkaaseen käyttöön, kierrätettävyyteen ja uusiomateriaalien käyttöön.

Muovipakkauksiin liittyy myös EU:n muovistrategia. Sen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki muovipakkaukset ovat joko uudelleenkäytettäviä tai voidaan kierrättää kustannustehokkaasti.

Mielestäni suunta on tervetullut. Aiemmin paine on tullut asiakkailta, ja ympäristöystävällisyys on edelleen osa yritysten markkinointiviestintää, mutta tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikkien on toimittava samojen periaatteiden mukaan. Ihanteellinen tilanne olisi, ettei kuluttajan tarvitse itse ottaa selvää tuotteiden ja pakkausten materiaaleista tai alkuperästä, vaan kaikki olisi vastuullisesti tuotettua.