Kirjansa Frame Innovation: Create New Thinking by Design (2015) kolmannessa luvussa Kees Dorst toteaa muotoilusta käsitteenä seuraavasti:

  • Muotoilu on muutakin kuin kauniiden esineiden suunnittelua.
  • Muotoilukäytännöt tarjoavat vaihtoehtoja perinteiselle ongelmanratkaisulle.
  • Muotoilu on strategista, tarkoituksellista ja harkittua työtä sattumanvaraisten ideoiden sijaan.
  • Parhaissa muotoilijoissa analyyttinen ajattelu yhdistyy aitouteen ja leikkisyyteen.
  • Muotoilua tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti.
  • Ei ole pelkästään hyvää muotoilua.

Ongelmanratkaisutapoja

Dorst vertailee muotoilijoiden päättelytapaa kolmeen perinteiseen ongelmanratkaisutapaan, deduktioon, induktioon ja abduktioon:

Deduktio: mikä + miten = ?

Deduktiivisessa päättelyssä osatekijät (mikä/mitkä) ovat tiedossa, samoin niiden vuorovaikutus (miten). Deduktio on päättelytavoista kaikkein varmin. Dorst käyttää esimerkkinä planeettoja, joiden liikeradat ja suhteet toisiinsa tiedetään. Aiempien havaintojen perusteella voidaan päätellä, missä tietty planeetta tulee olemaan tietyllä hetkellä. (Dorst. 2015. s. 45–46)

Induktio: mikä + ? = lopputulema

Planeettaesimerkissä induktiivinen päättely perustuu siihen että tiedetään osatekijät, eli planeetat ja voidaan todeta niiden liikkeet iltataivaalla. Jos ei vielä tiedettäisi painovoiman lakeja, jotka hallitsevat planeettojen liikkeitä, voitaisiin kuvata liikkeet tarkasti ja pyrkiä määrittelemään kaavat planeettojen liikkeissä suhteessa toisiinsa. Fysiikan lakien laatiminen on pohjimmiltaan luovaa työtä. (Dorst. 2015. s. 47)

Abduktio: ? + miten = lopputulema

Perinteisessä kokemukseen perustuvassa abduktiossa tiedetään lopputulos, joka halutaan saavuttaa, sekä aiemmin omaksuttu malli joka auttaa saavuttamaan halutun lopputuleman. (Dorst. 2015. s. 48)

Muotoiluabduktio: ? + ? = lopputulema

Muotoiluabduktiossa tiedetään aluksi vain jotain halutun lopputuloksen luonteesta. Haasteena on selvittää ”mitä” uutta luodaan, kun ei vielä tiedetä ”miten”, eli ei ole valittu tiettyä toimintamallia lopputuloksen saavuttamiseen. ”Mitä” ja ”miten” ovat riippuvaisia toisistaan, joten niitä kehitetään rinnakkain ja vaihtoehdot testataan yhdessä. (Dorst. 2015. s. 49)

Kehysmalli ongelmanratkaisuun

Yhdeksänvaiheinen prosessimalli ongelman rajaamiseen (Dorst. 2015. s. 74–79):

Ongelma

  • Kartoitetaan ongelma, sen vaikutukset, siihen johtaneet syyt ja aiemmat ratkaisuyritykset
  • Mihin vaihtoehtoiset toimintamallit olisivat johtaneet?

Paradoksi – Väite

  • Ongelman syvemmät syyt – miksi ongelma on vaikea ratkaista?

Konteksti – Kartoitus

  • Eri osatekijöiden laaja-alainen kartoitus

Laajennettu sosiaalinen ja älyllinen kenttä

  • Esille tuotujen tekijöiden laajentaminen kulttuurillisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta

Teemojen luominen

  • Etsitään ja tunnistetaan löydettyjen tekijöiden ominaispiirteet ja tarpeet.
  • Analyyttinen pohdinta

Mahdolliset ratkaisumallit – Kehykset

  • Etsitään eri tekijöitä yhdistäviä teemoja.
  • Löydetyistä teemoista muodostetaan luovia ratkaisumalleja.

Futuuri

  • Tutkitaan, onko kyseinen ratkaisumalli realistisesti toteutettavissa.

Muutostila

  • Etsitään tavat, joilla valittu ratkaisu voidaan toteuttaa.

Yhdentyminen

  • Syntynyt ratkaisumalli sovitetaan ongelman haltijan alkuperäiseen tarpeeseen.
  • Ongelman haltija pystyy reagoimaan ongelmaan – ratkaisu.