Maaliskuun viimeisenä päivänä olin Suomen Pakkausyhdistyksen järjestämässä PackSummitissa Lahden Sibeliustalossa. Minulle oli varattu Stora Enson ständillä pöydän nurkka ja näyttö, jossa voin näyttää opinnäytetyön animaatioita. Liitin näyttöön kannettavan tietokoneen, jossa animaatiot pyörivät toistona alusta loppuun. Lisäksi minulla oli mukana tabletti, josta näytin blogisivuja kiinnostuneille. Animaatioista olen saanut eniten palautetta, ja se on ollut pelkästään myönteistä.

Päivän seminaarien teemoina olivat digitalisaatio ja kestävä kehitys. Samuli Savo, Chief Digital Officer Stora Ensolta, kertoi käynnissä olevista innovaatiohankkeista. Droneja on käytetty muun muassa sammutustehtäviin ja puutavaran määrän arvioimiseen. Ilmasta käsin voidaan arvioida metsän tyyppi, ikä ja kunto. Tehtaalla koneiden tarvittavat huoltotoimenpiteet voidaan nähdä kännykän näytön kautta laajennetun todellisuuden avulla. Savo näytti dian, jossa oli sanaparit: do – analyze | analyze – do. Innovaatiotyössä, eli uusien asioiden kehittämisessä ei ole aiempaa tietoa johon verrata. Ensin tehdään, ja sitten analysoidaan mitä saavutettiin tai voidaan saavuttaa jatkossa.

Suna Lowe Nielsen ja Poul Rind Christensen mainitsevat saman eron perinteisen hallinnollisen johtamisen ja muotoilutyön välillä muotoilujohtamista käsittelevässä artikkelissaan. Perinteinen johtaminen perustuu ongelmien ratkaisemiseen omaksuttujen rutiinien avulla, kun taas muotoilun avulla muutetaan rutiineja luomalla uusia ongelmanratkaisumalleja. Muotoilutyössä tulevaisuus ei ole ennalta määritelty, vaan vaikutamme siihen toiminnallamme. Hallintojohtamisen näkökulmasta tulevaisuus on ennustettavissa ja sitä ennakoidaan analyysien, strategisen suunnittelun ja rationaalisen päättelyn avulla. Nielsen ja Christensen mainitsevat yhteyden yrittäjyyden ja muotoilujohtamisen välillä. (Nielsen & Christensen. The Wicked Problem of Design Management: Perspectives from the Field of Entrepreneurship. The Design Journal. 2014. Bloomsbury Publishing. 561–562)

Stora Ensolla on erillinen rahasto innovaatioita varten, koska hankkeista ei tule välttämättä taloudellista hyötyä lyhyellä aikavälillä. Rahaston turvin voidaan tehdä pidemmän tähtäimen työtä, jonka tulokset näkyvät vasta joskus tulevaisuudessa. Annetaan tilaa uuden tekemiselle.

Itselleni ylempi tutkinto ja erityisesti opinnäytetyö on kuin rahasto, johon olen varannut aikaa oman ammatillisen osaamisen kehittämiselle, sekä oman muotoilijaroolini ja pakkausalan pohtimiselle laajemmin. Työpaikan vaihto kesken opintojen ei nopeuttanut opinnäytetyöni valmistumista, mutta paransi varmasti opinnäytteen laatua. Itselläni on halu ottaa aaltopahvin työstö haltuun ja kehittyä muotoilijana. Kun jokainen pakkausmuotoilija tekee työnsä hyvin, se kehittää koko alaa.