Yksi kiertotalouden periaatteista on materiaalin säästeliäs käyttö. Aaltopahvi tehdään uusiutuvasta raaka-aineesta, mutta kaikki tuotantovaiheessa yli jäävä materiaali kuluttaa luonnonvaroja, kun se valmistetaan ja kuljetetaan ensin raaka-aineena, sitten aaltopahviarkkeina ja tehtaalta suoraan kierrätykseen.

Suomalaissyntyinen Timo Rissanen on puhunut vaatetusteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista jo yli kymmenen vuotta. Rissanen työskentelee apulaisprofessorina New Yorkissa Parsons School of Designissa. Hän on yksi Zero Waste Fashion Design -koulukunnan edustajista, jotka pyrkivät kaavoittamaan vaatteet niin, ettei kappaleiden väliin jää hukkakangasta. Samaa filosofiaa voidaan soveltaa myös pakkausten suunnitteluun valitsemalla sellainen rakenneratkaisu, josta jää tuotannossa mahdollisimman vähän roskaa. Rissanen puhuu kierrätyksestä, materiaalihävikistä ja verkkokaupan kuljetusten aiheuttamista saasteista Helsingin Sanomien haastattelussa. (Monet suomalaiset vaatefirmat ovat siirtyneet käyttämään kierrätettyjä materiaaleja katso, miltä niiden kekseliäät luomukset näyttävät huippumalli Kirsi Pyrhösen päällä. HS kuukausiliite 3.11.2018 [verkkojulkaisu] Sanoma Media Finland Oy [viitattu: 15.11.2018]. Saantitapa: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005885021.html)

Materiaalihävikin vähentäminen on yksi näkökulma rakenteen muotoiluun käytettävyyden, kestävyyden, lavautuvuuden ja tuotantotapojen ohella.

Anniina Nurmi on kirjoittanut Vihreät vaatteet -blogissa Zero Waste -suunnittelusta 15.10.2010 täällä.

Ylipakkaamisesta ja pakkausten ympäristövaikutuksista puhutaan paljon. Elintarvikepakkausten ilmastovaikutuksia tutkittaessa on havaittu, että pakkauksen valmistuksen vaikutus on suhteellisen pieni, mutta oikealla pakkauskoolla ja riittävillä säilytysominaisuuksilla voidaan vähentää ruokahävikkiä, jonka vaikutus on merkittävämpi. MTT:n raportin (2011) mukaan ”Pakkausten valmistuksen ja jätehuollon osuus tuote- ja pakkausjärjestelmien elinkaaren aikaisista ympäristökuormituksista oli useimmiten alle 5 %. Ilmastovaikutuksista pakkausten osuus oli joissain tapauksissa vain 2 % koko tuote-pakkausjärjestelmän vaikutuksista. Myös rehevöittävissä ja happamoittavissa päästöissä pakkausten osuus oli samaa suuruusluokkaa.” Kotitalouksien ruokahävikin ilmastovaikutukset olivat 0–26 %. Raportin loppuyhteenvetona todetaan: ”Näin ollen pakkaussuunnittelussa pystytään parhaiten vähentämään happamoittavia ja kasvihuonepäästöjä pyrkimällä kuluttajilta syntyvän hävikin minimointiin, esimerkiksi pyrkimällä valitsemaan pakkausmateriaaleja ja -muotoja, jotka mahdollistavat hyvän suojaavuuden ja tyhjennettävyyden, suunnittelemaan ulkomuodon siten, että pakkaus tavoittaa ja houkuttelee tuotteen potentiaalisia ostajia sekä valitsemaan tuotteelle pakkauskokoja, jotka sopivat kohderyhmien tarpeisiin.”

(Frans Silvenius, Juha-Matti Katajajuuri, Heta-Kaisa Koivupuro, Pauliina Nurmi, Yrjö Virtanen, Kaisa Grönman & Risto Soukka. 2011. MTT raportti 14: Elintarvikkeiden pakkausvaihtojen ympäristövaikutukset. FutupackEKO2010-hanke. ISBN:978-952-487-308-6 [verkkojulkaisu] MTT Jokioinen [viitattu 30.11.2018]. Saantitapa: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti14a.pdf)